Mä kerron nyt itsestäni, ihan vaan sen takia kun teitä tietysti tositosipaljon kiiinnostaa(:

Eli ihan perustietoja ensin.
Mä olen siis Eeva, 14 vee, toukokuussa faking fiftiin. Mun luokka on 8G ja mä viihdyn tosi hyvin mun luokalla. Perheeseeni kuuluu äiti ja isä plus isosisko Anna. Anna on mua viisvuotta vanhempi eli tänä vuonna tulee kakskyt täytee, eikä sitä uskois o__o Annan kans menee helpost hermot, koska me ollaa aika erilaisii. Sil menee hermot melkee aina nykyää jos en anna sen selittää jostain niistä miljoonista tuhansista kirjoista joita se on lukenut. Itseasiassa aika harvoin jaksan kuunnella oikeastaan mitään sen juttuja. Mä en osaa päättää et onko se itsekästä vai vaan typerää, mutta sillä linjalla pysyn. Kun mua nyt ei joka päivä kouluhelvetin keskeltä kauheasti kiinnosta mitä leppiksessä oli välipalalla tai että millaisen lumiukon lapset tänään teki.

 Mä harrastan jazz-tanssia ja pianonsoittoa, tykkään kummastakin tositosi paljon. Pianoa olen soittanut eskarista asti, opettajat ovat kuitenkin vaihdelleet. Tämän hetkinen opettajani, Marika, on ihan superhypermahtava, paras kaikista! Menee jopa oman serkun edelle:D Tällä hetkellä on kylläkin taukoa, kun Marika sai/saa lapsen(: Jazzin aloitin kutosluokalla, ja nyt mulla on jo kaksi tuntia, haluaisin kolmannen(8 Mua kiehtoo ajatus että joku päivä saisin ihan oikeasti pään polviin ja mun pömppis salamyhkäisesti katoaisi, joten yritän jazzissa tehdä jutut täysillä. Tanssi on mulle tapa unohtaa suurimmat murheet, kun siinä keskittyy lievästi enemmän piruettipäähän kuin kemian kokeen numeroon.

 Mun lempibändi on PMMP, ja sanotaan että en voi sanoin kuvailla miten paljon mä niitä ihannoin. Mä rakastan niiden musiikkia, mä rakastan biisien sanotuksia, miten likat tulkitsee ne, ja Jori Sjöroos on nero ja sillai. Niillä ei oo noussu kusi päähän, ne on lahjakkaita, ihania ja upeita.
 

Sit pintaa syvemmälle...

Mä olen melko ailahtelevainen. Saatan tulla kouluun jäätävä vitutus päällä, olla pitkään angstiteini, mutta yhtäkkiä taas naama kuin jouluna ja nauran jollekkin. Ja yksi huono juttu ja kaikki kärsii kun huudan ongelmani koko luokalle raivotessani. Helposti kun mua alkaa ketuttaa, mä löydän kaikesta huonoja puolia, ja puhun kovaan ääneen miten kaikki on vaikeaa ja häpeän myöhemmin, että oliko nyt pakko kiljua kaikesta. 
 Mä olen sen verran tyttö, että teini-itkut voi päästä mistä vaan, jouluna itkin kynsilakan väriä. Mulla on aika paljon asioita joista en puhu kenellekään, ja usein ne jotenkin kaikki liittyvät toisiinsa. Eli siis tavallaan olisi yksi iso asiavyyhti sisällä, jota sitten vittu ei avata. Mä kuitenkin "rakastan" puhua mun asioista, kuitenkin on vain niitä tiettyjä joista puhun.

Mussa on erilaisia puolia...

Mä olen riehakas ja lapsellinen.

Mä haluun nähdä eri kulttuureja.

Mä olen päättäväinen, pidän tosi kauan kiinni mielipiteestäni, ja yritän aina loppuun asti, vältän luovuttamista. Silti sitäkin käy.

Oon aika maanläiheinen, maisemat ja luonto on mulle tärkeitä.
 

~Eeva