hipitys hopotus ihmiset!

Tänään oli jännä päivä, ei siitä sen enenpää.

Mä mietin, et ku kaikil o niit ihmisii joist ne ei vaa nii paljo välit. Tai sit vihaa. Tai siis ihmiset jakautuu vähä niinku näin:

Ihanat

Näille ihmisille voi uskoa melkein kaiken, nämä eivät melkein koskaan saa sinua raivonpartaalle. Kutsut heitä ystäviksi, parhaiksi kavereiksi, jengiksi, bestiksiksi, perheeks... Et vois satuttaa näitä.

Frendit

Nää on sitten niitä hemmoja joiden kanssa joskus välillä vapaa-ajalla vietetään aikaa, lähinnä kuitenkin nähdään koulussa tai harrastuksissa yms. Näistä ei välttämättä edes ihan hirveästi pidä, mutta on ystävällinen toiselle ja vetää läpi fiiliksellä. Näistä voi hyvinkin puhua paskaa.

Kiusankappaleet

Eli näitä et voi sietää, mutta he haluavat seuraasi yhtä paljon kuin sinä haluat eroon tästä tyypistä. Puhut näistä paskaa, valitat näistä, muttet henno sanoa päin naamaa että painu vittuun. Sulla on välillä ihan kivaakin ja mietit viihdytkö sittenkin tämän kanssa, mutta pian toteat, että et.

Vihatut

Nämä jätkät on sitten niitä, joita vihaat, ja he tietävät että vihaat heitä. Hekään eivät halua seuraasi, pysyttelette omissa oloissanne, haukutte toisianne, ja välillä piikittelette.

Tutut

Nää tyypit tiedät, muttet varsinaisesti ole koskaan puhunut. "Tunnet" hänet sen perusteella mitä olet kuullut, ja tuomitset sen avulla. Helposti tulee haukuttua, joskus aiheesta, joskus ei.

Noniin, tuli sekin selväksi.

Eli, nämä kiusankappaleet, ootteko koskaan miettiny, että jos joskus räjähdätte sille että "haista vittu en jaks sua painu kotiis äläkä enää ikin tuu takas!" ni ei sen jälkee loppuje lopuks kovi hyvä olo tuu. Ei kummallekkaa. Sit vaik sillee pääsisit siit hetkeks eroon, se saattaa alkaa roikkumaa viel enemmän sillee et "anna anteeks mä lupaan ol kivempi hei pliis!" ja sit omatunnon tuskis sovit sen kans ja sit oot taas ruudus numero 1. Hurraa!

Ja siis, sillee ku miettii, porukkaa kiusataa iha saatanast, ja jotku ei oikeesti ansaitse sitä. Tai siis eihän ketää ansaitse sitä, mut jotai kiusataa enne ku on edes puhunu sen kans, lähinnä just ulkonäöstä. Nojoo, rillit, hui kauheeta, ei voi ol nii kamalaa et joku haluu nähdä hyvin! Mullaki on rillit, eikä ny mua pahemmi niist oo kiusattu, ehkä siks et otan kaiken mitä mulle sanotaa(siis negatiivista) huumorilla, tai sanon nii nopeest takas et mä pääsen niskan päälle. Ja ylipäätänsä kaikki kenel ikin sanotaan jotain jostain, kannattaa iha vaa naurahtaa, ja sanoo et olitpas kekseliäs, mut kyl parempiiki o kuultu. Tai sanot vaa iha pokkan et "makkaraperunat kiitos" tai sit se mikä saa kaikki vilkasee haarovälii "tarkist sepalukses enne ku puhut!". Ja jos sul sanotaa vartalos muodost ni ei sun tarvii siit välittää, sun pitää rakastaa sen verran ittees, et voit unohtaa tollaset kommentit. Jos ny oot vaarallisen ylipainonen, ni älä laihdut haukkujie takii, laihdut ittes takii.

En mä tiiä olik tos mitää ideaa tos jutus, mut nyt sanon et heihei(:

RAKASTAKAA ITTEENNE, ÄLKÄÄ KIUSATKO

~Saarnaajanne, Eeva