MIKSI...

Suomen kouluihin halutaan lisää tunteja?
Kuka älypää suunnittelee tälläistä, ja samaan aikaan miettii että miksi nykynuoret ovat niin ongelmallisia. HALOO! Me ollaan väsyneitä! Se on kaiken pahan alku ja juuri. Koulu vie suuren osan nykynuoren ajasta, eikä siis ihme miksi kiinnostus kouluhommiin loppuu. Halutaan pakoon todellisuutta ja odottavaa kemian kirjaa, ja lähdetään kylille juomaan tai yksinkertaisesti koneelle. Juominen lisääntyy koko ajan, mutta aikuiset eivät tajua sitä. "Joo kyllähän paljon juodaan, mut ei MEIDÄN KAAPO...." Anteeksi jos järkytän, mutta kyllä, teidän Kaapo veti eilen perseet tuolla makiksessa. Näitä uniikkeja kaveriporukoita(millaisena omat ystäväni ovat pysyneet) on nykyään niin harvassa. Uniikki kaveriporukka=ei juo tai polta jne. Eli siis kyllä! Tuokaa ihmeessä lisää niitä vitun taideaineita, kun muillakin mailla on. Otetaan toki neljännet valinnaiset! Ja lähdetään sitten kotiin, mennään koneelle, itketään väsymystä, lopetetaan harrastukset, saadan seuraavana päivänä merkintöjä unohdetuista läksyistä, itketään taas illalla ja herkimmät ottaa puukon käteen ja viils viils. Ei ole monesta nykynuoresta kovin ihmeellistä, ei se ole kovin harvinaista näinä päivinä. Kuulostaa kivalta!

Tiet aurataan AINA väärään aikaan?
Mistä ihmeestä se johtuu, että oppilaat myöhästelee talvella enemmän kuin keväällä? Hmm... Voisiko se mitenkään johtua metrin lumikinoksesta pyörätiellä? Kaikki ei hei pääse autolla kouluun, monet(kuten minä) polkee kouluun siinä lumipenkassa! Onhan se kiva että kerran viikossa pääsee eteenpäin, kun on kymmenen aamu. Ja auraajat, tiedän että olisi perseestä joutua heräämään kuudelta auraamaan muille teitä, mutta ilmoittaudun kyllä myös itse kuudelta herääviin, kun koitan päästä kouluun. Ja mistä johtuu että teit aurataan taas vähän liian  myöhään, eli kun tulee koulusta, on taas satanut kahdenkymmenen sentin lumikerros, eikä pääse eteenpäin.

Syömishäiriöihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota?
"Syömishäiriöt ovat lisääntyneet jälleen" Ehkä kun merkkejä ei huomata tarpeeksi aikaisin. Tai ei haluta uskoa.  Vasta kun lääkäri sanoo että nyt on pakko päästä hoitoon, havahdutaan. Syömishäiriöt ovat kamalia, myös potilaalle, kuin tämän läheisille. Nimimerkillä kokemusta on. Se on yksi maailman paskimmista fiiliksistä kun ei voi oikeastaan vaikuttaa asiaan, kun kaveri on toisessa kaupungissa lukkojen takana. Tai entäs se, kun kaveri laitetaan takaisin sairaalaan koska paino on taas liian alhaalla, ja itse on luullut että tämä voi ihan hyvin. Miljoona kampanjaa on perustettu miljoonan eri asian hyväksi, eikä sillä että se olisi pahasta, mutta enemmän tiedotusta syömishäiriöistä kiitos.

Ihmisten on vaikea tajuta missä mennään?
Kyllä nyt luulisi tajuavan jos sanotaan että mene pois. Mutta ei! Tai että ei ketään voi omistaa? Mitä siihen vaaditaan että saadaan toinen tajuamaan että nyt ollaan menty liian pitkälle? Alkaa myös pikkuhiljaa vituttaa kun toisen joka toinen puheenaihe liittyy omaan poikaystävään. Ja miksi me ollaan liian säikkyjä ilmoittamaan siitä?