Heippa!

Mä haluun tietää ketä tätä blogia lukee. Ihan oikeesti. En tiedä miks mulla on sellanen pakkomielle siitä, olis varmaan vaan ihan kiva tietää ketä täällä käy, kenelle mä kirjotan. Kun jos mä kirjotan vaan niille ketä tunnen, niin kyllähän mä voisin vaan sanoa sen kasvotustenkin. Eli voi ihmiset, kiltit, joka ikinen, taas kerran, kertokaaaa jos luette tätä, saisin mielenrauhan!

Eilen oli kiva ilta. Seitsemältä alkoi rauma-salissa ripariencore, ja oli se ihan käymisen arvoinen. Meidän leiristä oli aika vähän kuvia, mutta ne mitkä oli, voi herran jumala:D Oikein tyylikkäitä olivat:D Isosia sai taas hävetä, kun taputettiin yhden (huonon) bändin tahtiin, Lauri alkaa taputtaa ihan väärään tahtiin ja vähän jokaväliin, niin että meinattiin tikahtua nauruun:D Kun sitten laulettiin jotain laulua, Ville vetää sellaisen herttaisen nenä-äänen ja laulaa sillä:D Taas tyrskittiin:D
 Encoren jälkeen lähdettiin osanporukan kanssa kaupunkiin hortoomaan, käytiin laulamassa mm. vladikille synttärilaulu ja TAAS taputusympyrässä, mikä on oikeesti iha vitu jännä:D Lähdin kotiinpäin joskus puol ykstoista, kun kyllästyin.

Tänään mä olen lukenut matikkaa viis kappaletta, ja tajunnut et mä aikuistun ihan oikeesti. Mä en enää muista miten mikä-mikä-maahan pääsee(toinen tähti oikealta, suoraan aamuun, katoin wikipediasta), enkä jätä enää legoja lattialle(nykyään ne on sitten vaihtunut vaatteisiin, äiti haluaa mun huoneeseen naulakon). Onko melko säälittävää, että kuitenkin haluisin sinne mikä-mikä-maahan, haluisin muuttaa mun koko elämäni(siis ystävät, perheen, kämpän, kaiken) sinne, että mä en vanhenis. Tavallaan odotan tuievaisuutta, johon siis sisällytän kerrostaloasunnon ja kaks kissaa, ihan kirjaimellisesti. Pussycat dollsien sanoin: "I don't need a man to make it happen
I get off being free
I don't need a man to make me feel good
I get off doing my thing
I don't need a ring around my finger
To make me feel complete
So let me break it down
I can get off when you ain't around
Oh!"

Oishan se ihan jees jos olis joku, mut tähänki asti oon pärjänny, ja tulen pärjäämään. En asetu nyt millekkään "en ikinä ala seurustelemaan" linjalle, koska jos joskus nyt esim. saan vastarakkautta(voi miesparkaa), olen ihan valmis. Kuitenkaan en mitenkään "hae" suhdetta, joten kaks kissaa riittää mulle ihan hyvin(: Ja kerrostaloasunto edes kerran elämässä on must.
Mutta mielelläni näitä tapahtumia hidastaisin vuosikymmenellä.

Huomenna luvassa lisää matikkaa, ja illalla pirates of the carribean men min mamma och pakastimesta mummun tekemä paholaisen kakku. loistavaa!

~Eeva