" 'Harry, tulisitko vähän tänne?'
Se oli Ginny. Ron pysähtyi äkisti, mutta Hermione tarttui häntä kyynärpäästä ja tuuppi hänet portaita ylöspäin. Harry tunsi olonsa hermostuneeksi seuratessaan Ginnyä tämän huoneeseen.
  Hän ei ollut koskaan ennen ollut Ginnyn huoneessa. Huone oli pieni mutta valoisa. Yhdellä seinällä oli iso velhobändi Kohtalottaria esittävä juliste ja toisella pelkistä noidista koostuvan huispausjoukkueen, Henkipään Harpyijoiden, kapteenin Gwenog Jonesin kuva. Kirjoituspöydän takana oli avoin ikkuna, josta näki sen hedelmätarhan yli, jossa hän ja Ginny olivat kerran pelanneet Ronin ja Hermionen kanssa huispausta kaksi kahta vastaan ja jossa nyt kohosi iso helmiäisen valkoinen juhlateltta. Katon kultainen lippu oli Ginnyn ikkunan tasalla.
  Ginny katsoi Harrya, veti syvään henkeä ja sanoi: "Onnea seitsemäntoista vuotiaalle."
  "Joo... Kiitti."
  Ginny katsoi Harrya kiinteästi, mutta Harryn tuntui olevan vaikea vastata katseeseen: oli kuin olisi tuijottanut kirkkaaseen valoon.
  "Kiva maisema", hän sanoi vaisusti, ja osoitti ikkunasta ulos.
  Ginny ei ollut kuulevinaan. Harry ei voinut moittia häntä siitä.
  "En keksinyt mitä hankkia sinulle", Ginny sanoi.
  "Ei sinun tarvitse minulle mitään hankkia."
  Tätäkään Ginny ei ottanut kuuleviin korviinsa.
  "En tiennyt, mistä olisi hyötyä. Ei mitään kovin isoa, koska sitä et voisi ottaa mukaan."
  Harry rohkeni vilkaista Ginnyä. Ginny ei kyynelehtinyt; se oli yksi monista Ginnyn hienoista puolista: hän itki harvoin. Harry oli joskus ajatellut, että kai hän oli kuuden veljen seurassa karaistunut.
  Ginny astui askeleen lähemmäs.
  "Sitten ajattelin, että haluan antaa sinulle jotain muisteltavaa siltä varalta, että vaikka tapaat jonkun veelan, kun olet tekemässä sitä mitä sitten teetkään."
  "Minusta tuntuu, että seurustelumahdollisuudet tulevat olemaan aika vähäiset, jos totta puhutaan."
  "Siinä se toivonkipinä, jota olen odotellut", Ginny kuiskasi, ja sitten hän suuteli Harrya niin kuin ei ollut koskaan ennen suudellut, ja Harry vastasi suudelmaan, ja se toi autuaan unohduksen, paremman kuin tuliviski; koko maailmassa ei ollut muuta todellista kuin hän, Ginny, Ginnyn tuntu, toinen käsi Ginnyn selässä ja toinen hänen pitkissä, suloisen tuoksuisissa hiuksissaan -
  Ovi paukahti auki heidän takanaan ja he hätkähtivät erilleen.
  "Ai", Ron sanoi purevasti. "Sori."
  "Ron!" Hermione oli aivan Ronin takana vähän hengästyneenä. Syntyi pingottunut hiljaisuus, sitten Ginny sanoi hiljaa asiallisella äänellä: "No, hyvää syntymäpäivää kuitenkin, Harry."
  Ronin korvat olivat tulenpunaiset; Hermione näytti hermostuneelta. Harryn teki mieli läimäyttää ovi päin heidän naamaansa, mutta tuntui kuin huoneeseen olisi oven avauksesta hulmahtanut kylmä veto ja hänen kimmeltävä hetkensä olisi poksahtanut kuin saippuakupla. Syyt katkaista suhde Ginnyyn, pysyä loitolla Ginnystä, kaikki ne tuntuivat livahtaneen sisään Ronin mukana, ja onnellinen unohdus oli mennyttä.
  Hän katsoi Ginnyä, hänen teki mieli sanoa jotain, joskaan hän ei tiennyt mitä, mutta Ginny oli kääntänyt hänelle selkänsä. Hänestä tuntui, että Ginny oli ehkä sittenkin sortunut kyyneliin."
~Harry Potter ja kuoleman varjelukset (J.K. Rowling)

Iltaa!

Tänään olin Martalla katsomassa Orpokodin, mukana olivat myös Maria ja Salla. Oli kivaa, vaikka tosiaan vaan katottiin leffa ja lähdettiin kotiin. Mä pelkäsin melkeen koko sen ajan, ja olin Marian kainalossa. Välillä kumminkin mulla ja Marialla oli omakivaa, mm. juttua radioaktiivisista kissoista, jotka kusevat karhunvatukkapuskaan, jossa olevista marjoista tulee radioaktiivisia, ja niitä syövät lapset kuolevat. Traagista.

Huomenna klo 7.30 aamulla, meidän auto lähtee noutamaan Elinaa, ja lähdetään Turkuun! Antti menee sinne töihin, ja äiti tutkii pöytäliinoja, ja mä ja Elina häröillään Hansakorttelissa. Oon innoissani!

Toi Potterpätkä on siis viimisestä Potterista, joka on mun ehdoton lemppari. Ystävät myös tietää, että olen mieletön Potterfani, olen lukenut ne monet kerrat, taas on uusi kierros menossa. Saatan alkaa laittamaan näiden tekstien alkuun joitain kohtia tuosta kyseisestä kirjasta, kohtia joihin sen hetken fiilis kuvastuu. Tuo kohta kuvasti sitä, miten tuntuu jotenkin, että kesä loppuu, heti kun alkaa olla kivaa. Joku tulee ja keskeyttää sen tahallaan, pilaa kaiken, ja se on sitten siinä. Kesä jää itkemään, sitä ovat putoavat lehdet syksyllä, kesän kyyneleitä. Ei siinä mitään, tavallaan odotan koulua, sitä itkua ja kyyneliä kun polkee kouluun auraamattomilla teillä lumipyryssä, sitä miten huomaa aamulla että matikan läksyt on tekemättä ja alkaa väsätä niitä nopeasti jättäen puolet kohdista tyhjiksi, sitä kun aamulla herää kuudelta, ja on niin väsynyt, että pitää istua sängyn reunalla kymmenen minuuttia, että pystyy miettimään mitä pukee päälle. Ja tietty sitä, miten joskus koulussa nauraa niin paljon tunnilla, että vatsaan sattuu, ja kyyneleet valuu.
Mut silti, kesä loppu liian äkkii.

Ja vaik Hanna sanois et ihastumine on ihanaa, ni on se myös oikeestaa aika kamalaa.

~Eeva