Niinpä niin, sama vanha "musta-ei-tule-ikinä-mitään" angst on täällä jälleen, melko lailla julmaa. Oikeesti, mikä susta tulee jos: 

A)Matikka silkkaa hepreaa melko pitkään ennen kuin koen sen AHAA-elämyksen, ja sitten melkein heti unohdan ihan koko jutun.
B) Kemia ja fysiikka, voi hellanletta, ne voisi poistaa koulusta kokonaan! Nytkin meillä on fysiikassa jotain virtapiirejä, ja meidän pitäisi ohjeista osata piirtää niitä. Jos minä tungen lampun tähän niin tungen sen tähän ja siinä se pysyy. Jos tulee oikosulku vittuako minä välitän. Mulla ei ole minkäännäköistä mielikuvaa miten kytketään rinnankytkentään tai sarjaan tai mitään, en tiedä miten se homma toimii, ja miten virta ei kulje. Mulla ei vaan sytytä.
C)Ruotsi on koulumaailman persereikä, eikä sua voisi vähempää kiinnostaa miten taivutat verbin supiiniin. Unohdan melkein heti kaiken minkä olen oppinut, jos siis olen oppinut. Suurin osa asioista jää mulle epämääräiseksi klöntiksi takaraivoon, jonka ehkäopinjuurijajuuri. Ja yleensä tosiaan "leikisti opin ne". Eli siis tietää teoriassa mitä tapahtuu muttei osaa käytännössä.
D)Uskonto on perseestä, tai ainakin meidän kirja. Oikeesti, tollasia kirjoja ei saisi päästää painoon. Kappaleet on kirjaimellisesti 5-10 sivua AINA, ja kaikki on selitetty kierrellen ja kaarrellen, että esimerkiksi tehtäviä tehdessä alkaa vääntää itkua kun vastauksia ei vain löydä. Meillä on uskonnonkokeet yleensä kaksi kertaa vuodessa, eli ensin on vain puolet kirjasta, sitten toiset puolet,  tai jtn. Eli arvaa sitten semmoista maailman pitkäveteisintä kirjaa lukea, viime koetta ennen aloin itkeä kun luin niitä kappaleita, ja olin vasta toisessa kappaleessa, senkin alussa.

Musta ei oikeesti ikinä tule mitään.

Enkä mä saa enkusta ikinä kymppiä.

Mummo angst.

~Eeva

P.S.
"Feikki vai aito tunne, arvaappa se, mut toi o iha kiva"