DAY 09-YOUR BELIEFS

No tuota... Tarkoitus ei ole kai puhua uskonnosta, mutta höpistään nyt siitä ensin, ja sen jälkeen muista. Eli kyllä, olen kristitty ja sitä rataa, ja uskon (kai) Jumalaan. Kesästä lähtien olen lukenut iltarukouksen, ja riparilla usko vahvistui väkisin. Riparilla iltahartaukset olivat jotain ihanaa, ja tajusin kuinka kauniita jotkut uskonnolliset laulutkin ovat. Esimerkkinä Tuuli kulkee ("sun salaisissa haaveissas joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu") ja Laula ihmisille ("Kerro liikkeillä tanssijan: minä rakastan, minä välitän vieläkin"). Pakollisilla riparitapaamisilla oli kirkossa käyntejä, ja kuinka puuduttavia ne välillä olivatkin, nautin niistä. Kirkossa saa olla rauhassa jos tahtoo(pakko myöntää, että konfirmaatiossa ei kauheesti ollut rauhallinen olo, mitä nyt ton Sallan mu balsuriinan kanssa kihitettiin...) ja mietin välillä vakavissani, jos vain polkisi sinne ja istuisi rauhassa hetken. Eihän sitä kukaan estä?

Mä rakastan joulua vaikkakin siitä on tullut liian kaupallinen. Pääsiäinen on myös ihana, ja niihin kertomuksiin raamatussa uskon melko vahvasti. Kuitenkin mikään Nooan arkki ei oikeen sytytä, ja mun mielipide on että ihminen polveutuu apinasta. Eli en vakavissani todellakaan usko että nimeni on maailman ensimmäisen naisen, en todellakaan.

Mulla on huoneessa raamattu esillä, koska se muistuttaa riparista ja lähinnä kertoo paljon siitä kuka mä olen. Tai ainakin uskon kertovan. Rippiristi on myös mun tärkeimpiä koruja, enkä vois ikinä antaa sitä pois. Riparista jäi myös käteen ihanat muistot, ja vahva usko.

Mutta jos mennään näihin muihin uskomisiin, niin kyllä, uskon taikuuteen. Ehkä Potterit on vaikuttaneet, mutta olen täysin varma että vaikkemme tiedä sitä, joku osaa taikoa, ja olen aivan varma siitä.

 

Uskon myös ihmeisiin, miten kaksoset voivat "tuntea" toisensa, ja ihmeellisimpiin parantumisiin. Ei elämä olisi mitään jos en uskoisi niihin. Ei ole harvinaista jos mulla on tosi negatiivinen asenne, mutta pääasiassa uskon että kaikki järjestyy aina. Uskon että Martta paranee lopullisesti, uskon että kukaan mun kavereista ei tee itsemurhaa vaikka välillä sitä pelkääkin (lue:koko ajan. Anteeks et olen neuroottinen).

Rakkauteen ensisilmäyksellä en usko. Ihan oikeasti, sä kävelet huoneeseen, katsot ympärillesi, näät pojan, ja sisin alkaa tanssia kongaa. Pelkästä katsomisesta?! Are u kidding me, c'moon! On mahdollista ihastua ensikerran kun juttelee(kokemuskokemuskokemus), mutta herran jestas ei se rakkautta ole. Oma mielipiteeni on että täytyy ensin tutustua.

Tervehdys!

Ja näin ei mitenkään aiheeseen liittyen ilmoitan Hannalle (muut voi ignoorata) sen viimeisimmän blogimerkinnön pohjalta että jos oot nyt omasta mielestäsi lihonnut (ja vain itse sen huomaat) niin se tuskin nyt johtui sun viikon riparista. Ihan oikeesti, varmaan viikon leiri vaikuttaa jotenkin pysyvästi ja radikaalisti sun painoosi, ja jos vaikuttaa ni eiköhä se ol hyvä vaa, ja me kaik tiedetää se.

Ja jatkuu!

Aattelin et laitan kuvia tärkeimmistä hetkistä nyt kesältä ja kesän jälkeen, ihan vaan omaksi iloksi, mut tajusin, et kuvat mitä laittaisin, olisi lähes kaikki täällä nähty ja se olisi siis turha vaiva. Eli voisin selittää yleisesti lähitapahtumia ja ehkä jotain muutakin.

JATKAN POSTAUSTA MYÖHEMMIN!