Jo toinen postaus tänään, olenpas ahkera. Tää on kyllä vähän kusetusta, koska tää on edelleen day 01.

DAY 02-YOUR FIRST LOVE

No en ol rakastunu toistaseks viel kehenkää, enkä sen enenpää seurustellutkaan. Mut kai tässä nyt voin jotain tunteellista selittää.

Lähestulkoon kaikki sanoo että ihastuminen on kivempaa kuin rakastuminen, mut mun on oikeestaan aika vaikee uskoo sitä.
"Ihastuneena kaikki oli sellasta jännää ja kutitteli vatsas!"
Nää mun ihastukseni... No mul on ollu niitä kokonaiset yks kappale sellasii kunnollisii, ja se fiilis oli ihan kiva, mut oikeestaan se välillä vaan vitutti. Ite en panis lainkaan pahakseni sitä et se kaikki "alkuhuuma" olis ohi ja sit olis vaa sellasta mukavaa ja vaikka sitten vähän tylsääkin. Miinus toi tylsä.

Enkä mä myöskään haluu mitään sellasta "jee kaikki on hyvin" suhdetta. Jos mun pitäis valita iki onnellisen ja ongelmaisen suhteen väliltä, ottaisin jälkimmäisen. Se jotenkin kiehtoo enemmän. Marie sano sen vaan joskus niin hyvin, mua pitää nipistää koko ajan etten unohda miltä kipu tuntuu.

No se siitä!

Sit siihen toiseen aiheeseen mikä mut laitto kirjottamaan, joka sattumalta liittyy ylempään eli rakkauteen;)

Nimittäin kirjoitan mun ikiomasta ruotsinprinsessasta, Maikusta(lue:marjaanasta).

Tajusin et me ollaan aika säälittävä pariskunta:D Alotin tän neidin joululahjaa tänään, ja siis, ihan oikeesti, viime vuonna Maikku anto mulle joululahjaks sellasen sentti kertaa sentti paketin mis oli pari purkkaa, mariannekarkki ja joku hamahelmijuttu ja ite annoin oman hyvin säälittävän ystävyysvihkolahjani uutenavuotena. Eikö toi riita perusteluksi, miks me ollaan aika säälittäviä:D

Maikun oon siis tuntenu aina, ihan aina. Tai no, kaks ekaa vuotta en sitä tuntenut, ku mokoma ei ollut syntyny vielä. Eli kyllä, meillä on kaks vuotta ikäeroa, ja luulen et se on syy miks me ollaa nii hyvii kavereita nykyään. Vaikee selitys.

Mulla ja Maikulla on ihan oma tyyli. Me ollaa tämmöne meidän kaupungin osan kasvattikaksikko, juostaan tarhalle ja takasin ja sitten mennä pulkkamäkeen. Ja ollaan me siinäkin suhteessa aika säälittäviä, kun vielä viime talvenakin me leikittiin sitä ikivanhaa oravaleikkiä maikun takapihalla, ja VIELÄ EDELLEEN legenda elää, eikä vanha kunnon merenneito leikki ole kadonnut mihinkään. Vaikka 13 ja 15 vuotiaana se menee vähän kyllä nauramiseksi.

Mulla ja Maikulla on myös sellasia vakiopaikkoja, jossa juttu luistaa ihan varmasti. Parhaat paikat ovat toki Maikun sauna ja meidän kylppäri. Niin että näin meillä! Huom. sauna on sitten aina kylmä ja vessaan kun mennään niin jompikumpi hoitaa asiat siinä sitten ensin. Pienestä asti opittu tapa.

Me ollaan säälittäviä myös syömisen suhteen. Tässä yks päivä kun olin maikulla, syötiin koko ajan. Oikeesti, ku lähdin, maikku soittaa sen siskolle, et joko se lähti salesta, et voisko se tuoda lisää lauantaimakkaraa. Niin joo, oltiin syöty pelkkää lauantaimakkaraa.

Ja säälittävintä ikinä on ehkä se, että pienenä me kummatkin haluttiin kirjastonhoitajiksi:'DD Se oli sellanen suuri haave, kun se oli sellanen leppoisa ammatti... :DDD

Mut vaik me ollaanki niin säälittäviä, niin on se kyl silti aika epeli, enkä mä sitä ilman pärjäis! Ja vielä jonain kesänä se tulee meidän mökille:D

 ~Eeva